Kiertotalouden ratkaisut ovat avainasemassa ilmastokriisin hallinnassa, sillä ne tuottavat ilmastohyötyjä eli kasvihuonekaasupäästövähennyksiä vähentämällä neitseellisten materiaalien tuotantoa sekä jätteen määrää. Kiertotalouden ilmastohyötyihin liittyy kuitenkin kysymys siitä, miten ne tulisi jakaa eli allokoida eri toimijoiden kesken? Kenen tulisi saada ilmastohyödyt itselleen?

OpenCO2net Oy:ssa on käynnissä ”Kiertotalouden ilmastohyödyt ja siihen liittyvät liiketoimintamahdollisuudet” -tutkimushanke, jota rahoitetaan Business Finlandin myöntämällä NextGenerationEU -rahoituksella. Nyt osana hanketta on valmistunut diplomityö, joka käsittelee kiertotalouden ilmastohyötyjen allokointia eri toimijoille toimitusketjussa. Tässä blogissa esitellään diplomityön keskeisimpiä löydöksiä.

Kiertotalouden ilmastovaikutusten jakamisessa on tärkeää ottaa huomioon, että sekä ilmastokuormat että -hyödyt tulee kohdistaa oikeudenmukaisesti ja todenperäisesti eri toimijoille. Lisäksi jakotavan tulee olla yhtenäinen koko toimitusketjun osalta, jotta vältytään tuplalaskennalta. Ilmastohyötyjen allokointi ei ole kuitenkaan aivan yksinkertaista kiertotaloudelle tyypillisille monitoimisille prosesseille, kuten kierrätykselle ja sekundäärimateriaalien hyödyntämiselle.

Elinkaariarvioinnin standardit laskennan pohjana

Elinkaariarviointi eli life cycle assessment (LCA) on keskeinen menetelmä, jolla voidaan tarkastella kiertotalousratkaisujen ilmastovaikutuksia, ja sitä ohjaavat ISO 14040 ja ISO 14044 -standardit. ISO 14044 -standardissa on määritetty yleiset allokointiohjeistukset vaikutusten kohdistamiseen eri tuotteille.

Johtuen ISO-standardien monitulkintaisuudesta, kirjallisuudesta löytyy varsin kirjava joukko erilaisia allokointimenetelmiä. Lisäksi toisiaan vastaavista menetelmistä käytetään eri nimityksiä ja samankaltaisista allokointimenetelmistä on kehitetty erilaisia versioita. Yksiselitteistä ratkaisua allokointiongelmaan ei ole onnistuttu löytämään eikä siten ole olemassa yhtä oikeaa tapaa jakaa kierrätyksen ilmastohyötyjä. Todennäköisesti yhdellä allokointimenetelmällä ei olisi myöskään mahdollista tai edes tarpeellista ratkaista kaikkia allokointia vaativia tilanteita. Tämä johtuu elinkaariarvioinnin monista erilaisista käyttötarkoituksista. Tutustu alla kolmeen yleisimpään ja yksinkertaisimpaan tapaan allokoida kierrätyksen ilmastovaikutukset.

Kolme tapaa jakaa kierrätyksen ilmastohyödyt

Closed-loop -allokointimenetelmä soveltuu erityisesti suljetun kierron kierrätykseen, jolloin kierrätetyn materiaalin ominaisuudet säilyvät neitseellistä materiaalia vastaavina. Tällöin kierrätyksen ilmastokuormat ja -hyödyt kohdistetaan kierrätettävän materiaalin tuottajalle. Closed-loop -allokointimenetelmä kannustaa suunnittelemaan kierrätettäviä materiaaleja ja kierrättämään, mutta ei kannusta puolestaan kierrätetyn materiaalin hyödyntämiseen (Ekvall et al. 2020).

Recycled content -allokointimenetelmällä kierrätyksen ilmastokuormat ja -hyödyt kohdistetaan kierrätetyn materiaalin käyttäjälle. Menetelmä kannustaa käyttämään kierrätettyjä materiaaleja, mutta ei suosi kierrätettävien materiaalien suunnittelua ja tuotantoa (Ekvall et al. 2020).

50/50-allokointimenetelmällä kierrätyksen ilmastokuormat ja -hyödyt jaetaan nimensä mukaisesti tasan kierrätettävän materiaalin tuottajan ja kierrätetyn materiaalin käyttäjän kesken. Kiertotalouden näkökulmasta tämä menetelmä on hyödyllinen, sillä se suosii kumpaakin osapuolta kierrätyksessä.

Allokoinnin mahdollisuudet

Allokointi, kuten ei kiertotalouskaan, rajoitu pelkästään kierrättämiseen. Kierrätyksen lisäksi allokoinnissa voidaan ottaa huomioon myös primäärimateriaalin tuotannon ja materiaalin loppusijoituksen ilmastovaikutukset. Lisäksi osa allokointimenetelmistä huomioi materiaalin laadun ja sen heikkenemisen kierrätyksen aikana. Jotkin allokointimenetelmät käsittävät myös materiaalin taloudellisen arvon.

Esimerkiksi Euroopan komissio on kehittänyt 50/50-allokointiin perustuvaa menetelmää, jolla voitaisiin korvata muut allokointivaihtoehdot: Circular Footprint Formula (CFF). Menetelmässä on pyritty ottamaan kaikki näkökulmat huomioon ja kehittämään jokaiseen tilanteeseen soveltuva menetelmä. CFF-menetelmä on kuitenkin osoittautunut nykyisessä muodossaan liian monimutkaiseksi monien yritysten käyttöön. Yksinkertaisemmat menetelmät ovat helpompia ottaa käyttöön ja ovat varmasti sen myötä yleisempiä.

Yksiselitteisen allokointiohjeen puuttuessa tulee ilmastohyötyjen allokoinnin olla läpinäkyvää. Vaikka itselle edullisimman allokointimenetelmän valitseminen saattaa ensin vaikuttaa houkuttelevalta, yrityksen voi olla kannattavampaa kohdistaa kiertotalousratkaisunsa synnyttämät ilmastohyödyt asiakkaalle, mikä voi luoda kilpailuetua yritykselle.

Mikäli kiinnostus kiertotalouden ilmastohyötyjen allokointia kohtaan heräsi, käy lukemassa lisää Peppi Savikon diplomityöstä. Kehitämme tällä hetkellä tutkimushankkeessa menetelmää kiertotalouden ilmastohyötyjen laskentaan diplomityön pohjalta. Jos haluat keskustella aiheesta kanssamme, olethan meihin yhteydessä.