CO2-termit tutuiksi 

Digitaalinen tuotepassi (Digital Product Passport, DPP) liittyy EU:n ekosuunnitteluasetukseen (Ecodesign for Sustainable Products Regulation (ESPR), EU 2024/1781), jonka tavoitteena on tehdä EU:n markkinoilla liikkuvista tuotteista ympäristön kannalta kestävämpiä.

Digitaalinen tuotepassi on sähköisessä muodossa saatavilla oleva tietopaketti tuotteesta, minkä tarkoituksena on parantaa tuotteen koko elinkaaren jäljitettävyyttä ja läpinäkyvyyttä. Se kokoaa yhteen tuotteen elinkaaritiedot ja toimii tärkeänä työkaluna tietojen välittämisessä niin kuluttajille kuin muille tuotteen arvoketjun toimijoille. Ekosuunnitteluasetus pyrkii vähentämään tuotteiden kasvihuonekaasupäästöjä ja muita ympäristövaikutuksia, ja muun muassa nämä tiedot digitaalinen tuotepassi toisi eri sidosryhmien saataville. Käytännössä digitaalisen tuotepassin sisältämät tiedot voitaisiin tulevaisuudessa avata esimerkiksi tuotteeseen liitetyllä QR-koodilla tai muulla luettavalla tunnisteella.

Ekosuunnitteluasetuksessa on määritelty tuoteryhmiä, joiden osalta toimenpiteitä ja vaatimuksia tulee valmistella ensimmäisten joukossa. Näihin tuoteryhmiin kuuluvat muun muassa teräs- ja alumiinituotteet, tekstiilit, huonekalut, renkaat, puhdistusaineet, maalit ja kemikaalit. Tuoteryhmästä riippuen digitaalinen tuotepassi voisi sisältää erilaisia tietovaatimuksia liittyen esimerkiksi tuotteen materiaaleihin, kestävyyteen, hiilijalanjälkeen, kierrätettävyyteen, huoltamiseen ja korjattavuuteen.

Hiilijalanjälki kuvaa tietyn rajattavissa olevan kokonaisuuden aiheuttamaa ilmastokuormaa. Hiilijalanjälki voidaan laskea esimerkiksi yritykselle, kunnalle, investoinnille, tuotteelle tai palvelulle.

Ilmastokuorma aiheutuu kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin (CO2), metaanin (CH4) ja typpioksiduulin (N2O), päästöistä ilmakehään. Hiilijalanjälki ilmaistaan hiilidioksidiekvivalentteina, jossa eri kasvihuonekaasujen erilaiset ilmastoa lämmittävät vaikutukset on otettu huomioon.

Hiilijalanjälkeä määritettäessä tulee ottaa huomioon kaikki tiettyyn kokonaisuuteen liittyvät välittömät ja välilliset päästöt elinkaaren aikana. Esimerkiksi yrityksen tai kunnan tapauksessa hiilijalanjälki voidaan kuitenkin määrittää valittua aikayksikköä, kuten vuotta, kohti.

Hiilijalanjälki ilmoitetaan syntyvien päästöjen massana, tilanteesta riippuen joko tonneina, kilogrammoina tai grammoina.

Kasvihuonekaasut ovat kaasuja, jotka imevät itseensä maapallolta vapautuvaa lämpöenergiaa ja aiheuttavat ilmakehän lämpenemistä. Ilmakehässä esiintyy luonnollisia kasvihuonekaasuja, kuten vesihöyryä (H2O), hiilidioksidia (CO2) ja metaania (CH4). Myös ihmisen toimien seurauksena, esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden poltosta ja teollisista prosesseista, ilmakehään vapautuu hiilidioksidia ja muita kasvihuonekaasuja.

CSRD (Corporate Sustainability Reporting Directive) on EU:n kestävyysraportointidirektiivi, joka korvaa edellisen, ei-taloudellisten tietojen raportointidirektiivin (NFRD). CSRD-direktiivin myötä useampi yritys joutuu raportoimaan omia kestävyystietoja laajemmin ja yksityiskohtaisemmin. Direktiivin piiriin tulevat kaikki suuryritykset, listatut pk-yritykset sekä pienet luottolaitokset ja pankit.

Kestävyysraportointia tehdään jatkossa direktiiviä varten laadittujen ESRS -standardien mukaan. Eurooppalaisia kestävyystietojen raportointistandardeja on yhteensä 12 ja näistä ESRS 2 Yleiset tiedot on kaikille CSRD:n piirissä oleville yrityksille pakollinen standardi. Muiden standardien kohdalla yritys arvioi kaksoisolennaisuusanalyysin avulla omalle toiminnalleen olennaiset standardit. Yrityksen yleisiä tietoja koskevien standardien lisäksi mukana on viisi ympäristövaikutuksia, neljä sosiaalisia vaikutuksia ja yksi liikejohtoa koskevaa standardia.

SBTi (Science Based Targets initiative) on kansainvälinen aloite, jonka tarkoituksena on auttaa yrityksiä asettamaan Pariisin ilmastosopimuksen mukaisia, tieteeseen perustuvia ilmastotavoitteita ja vähentämään yrityksen päästöjä. Myös CSRD asettaa yrityksille vaatimuksia päästövähennystavoitteiden asettamiseen ja SBTi :n mukaiset päästövähennystavoitteet vastaavat myös CSRD:n vaatimuksiin.

Yrityksen sitoutuessa SBTi:n vaatimuksiin, voi se valita joko lyhyen aikavälin tavoitteen tai sitoutua samalla myös nettonollatavoitteeseen. Lyhyen aikavälin tavoite ulottuu seuraaville 5-10 vuodelle ja siinä yritys sitoutuu vähentämään päästöjä 1,5 asteen tavoitteen mukaisesti. Nettonollatavoitteessa tavoitevuosi on puolestaan yleensä vuonna 2040-2050 riippuen siitä, millä alalla yritys toimii. Nettonollatavoitteessa yritys sitoutuu vähentämään päästöjään yli 90% lähtövuoteen verrattuna. SBTi ja päästövähennystavoitteet vaihtelevat hieman sektoreittain ja tietyille energiaintensiiviseille aloille on omat tarkemmat sektorikohtaiset ohjeet sekä tavoitteet. PK-yrityksille SBTi-aloitteeseen sitoutuminen on kevyempi ja nopeampi prosessi, kuin suuremmille yrityksille.

Päästökerroin kuvaa syntyvän päästön määrää suhteessa tuotetun tuotteen tai palvelun määrään. Päästökertoimia käytetään hiilijalanjäljen määrittämiseen.

Päästökertoimet voivat olla monen tyyppisiä riippuen niitä määritettäessä tehdyistä rajauksista. Ne voivat kuvata käytönaikaisia tai elinkaaren aikaisia päästöjä, pitää sisällään ainoastaan hiilidioksidipäästöt tai kaikki kasvihuonekaasupäästöt hiilidioksidiekvivalentteina ja toisinaan olla keskimääräisiä arvoja tai edustaa tiettyä ajanjaksoa. Esimerkiksi sähköntuotannon päästökerroin ilmoitetaan usein muodossa g CO2/kWh ja elintarvikkeiden päästökerroin muodossa kg CO2ekv. /kg.

Usein tuotteen tai palvelun päästökertoimesta puhuttaessa käytetään nimitystä hiilijalanjälki. Jos aivan tarkkoja ollaan, tämä pitää paikkansa vain silloin, kun päästökertoimella kuvataan elinkaaren aikaisten kasvihuonekaasupäästöjen määrää hiilidioksidiekvivalentteina.

Hiilikädenjälki kuvaa tietyn ratkaisun positiivisia ilmastovaikutuksia sen elinkaaren aikana. Positiivinen hiilikädenjälki syntyy siitä, että tarjotun ratkaisun käyttäminen pienentää jonkun toisen (yleensä asiakkaan) hiilijalanjälkeä. Oman toiminnan hiilijalanjäljen pienentäminen ei sen sijaan kasvata hiilikädenjälkeä.

Saman tuotteen tai palvelun hiilikädenjälki voi olla erilainen tilanteesta riippuen, esimerkiksi eri markkinoilla, ja siksi hiilikädenjälki määritetään aina suhteessa valittuun vertailukohtaan (baseline).

VTT ja LUT-yliopisto ovat kehittäneet hiilikädenjäljen laskentametodologiaa ja julkaisseet sitä käsittelevän oppaan. Oppaan mukaan positiivinen hiilikädenjälki voi seurata esimerkiksi materiaali- tai energiatehokkuuden parantamisesta, fossiilisten materiaalien tai energian korvaamisesta uusiutuvilla, tuotteen käyttöiän pidentämisestä, jätteen vähentämisestä ja häviöiden pienentämisestä tai hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista.

Hiilikädenjälkeä voidaan käyttää esimerkiksi viestittäessä tuotteen tai palvelun ilmastohyödyistä asiakkaille tai muille sidosryhmille.

ESRS LSME tai lyhyemmin LSME on listatuille pienille ja keskisuurille yrityksille sekä pienille pankeille ja luottolaitoksille laadittu oma kestävyysraportointistandardi. LSME -standardin on laatinut EFRAG ja se on yksinkertaistettu versio CSRD -direktiiviä varten laadituista ESRS -standardeista. LSME -standardi on luonnosvaiheessa ja sen lopullinen versio on tulossa viimeistään vuonna 2026, kun listatut pk-yritykset ja pienet pankit sekä luottolaitokset tulevat CSRD -direktiivin piiriin.

Päästölaskennan näkökulmasta LSME -standardin vaatimukset ovat samanlaiset kuin suurempien yritysten ESRS E1 -standardin vaatimukset päästölaskennalle. CSRD -direktiivin piiriin kuuluvat pk-yritykset raportoivat oman toiminnan scope 1 ja 2 -päästöt sekä oman arvoketjun scope 3 -päästöt, kuten muutkin CSRD:n piiriin kuuluvat yritykset. Lisäksi scope 2 -päästöt tulee laskea markkina- ja sijaintiperusteisesti ja kokonaispäästöt ilmoittaa molemmilla tavoilla laskettuna.

Jäännösjakauma kuvaa energiayhtiön energianhankinnan jakaumaa, josta on poistettu alkuperätakuilla myyty uusiutuva ja päästötön energia.

Hiilidioksidiekvivalentti kuvaa eri kasvihuonekaasupäästöjen yhteenlaskettua ilmastoa lämmittävää vaikutusta.

Eri kasvihuonekaasuilla on erilainen ilmastoa lämmittävä vaikutus (GWP, Global Warming Potential). Hallitustenvälinen ilmastopaneeli (IPCC) julkaisee kasvihuonekaasujen GWP-indeksit arviointiraporteissaan.

Muiden kasvihuonekaasujen GWP suhteutetaan hiilidioksidin ilmastoa lämmittävään vaikutukseen, jonka arvoksi on asetettu 1. GWP ilmoitetaan tietylle ajanjaksolle, ja hiilijalanjälkeä laskettaessa käytetään 100 vuoden tarkastelujaksoa. Esimerkiksi metaanin ilmastoa lämmittävä vaikutus suhteessa hiilidioksidiin 100 vuoden tarkastelujaksolla on 28.

Ei ole. Alkuperätakuujärjestelmä on virallinen EU:n hyväksymä mekanismi, jonka avulla yritys voi osoittaa hankkineensa uusiutuvaa tai päästötöntä energiaa ja siten laskea markkinaperusteiset scope 2 -päästönsä nollaksi. Päästökompensointi perustuu sen sijaan vapaaehtoisilta hiilimarkkinoilta hankittuihin päästövähennysyksiköihin eikä GHG-protokolla salli kompensoinnin huomioimista yrityksen päästölaskennassa.

Hiilineutraali yritys, tuote tai palvelu ei kuormita ilmastoa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ensin tietylle kokonaisuudelle on määritetty hiilijalanjälki ja sitä on pienennetty käyttökelpoisilla keinoilla. Sellaiset päästöt, joita ei onnistuta omin toimin vähentämään, kompensoidaan osallistumalla päästöjä vähentäviin projekteihin muualla tai ostamalla päästövähenemäyksiköitä markkinoilta. Päästöjä kompensoitaessa on tärkeää varmistaa, että päästövähennysten toteutuminen varmennetaan luotettavasti.

ESRS E1 Ilmastonmuutos –standardi on CSRD-direktiivin mukaista raportointia varten laadittu eurooppalaisten kestävyystietojen raportointistandardi. ESRS E1 Ilmastonmuutos -standardi on ensimmäinen ympäristöön liittyvistä standardeista ja monelle yritykselle olennainen kaksoisolennaisuusanalyysin mukaisesti. Standardi sisältää ilmastonmuutoksen hillintään ja siirtymään liittyviä raportointivaatimuksia sekä vaatimuksen koko yrityksen arvoketjun kattavasta päästölaskennasta, sisältäen scope 1, scope 2 ja scope 3 -päästöt.

Standardin mukainen kasvihuonekaasupäästölaskenta pohjautuu GHG Protocol -standardeihin, mutta tuo myös joitakin tarkennuksia ja lisävaatimuksia. Scope 2 -päästöt tulee jatkossa laskea sekä markkina- että sijaintiperusteisesti ja scope 3 -päästöjen laskenta tulee pakollisiksi kaikille CSRD:n piiriin kuuluville yrityksille. Kokonaispäästöt tulee ilmoittaa sekä markkina- että sijaintiperusteisesti laskettuna ja yrityksen tulee myös raportoida päästöintensiteetti, eli suhteuttaa kokonaispäästöt omaan liikevaihtoonsa.

VSME on oma, vapaaehtoinen raportointistandardi pk- ja mikroyrityksille, jotka eivät kuulu CSRD -direktiivin piiriin. VSME on yksinkertainen standardikehys ja sen sisältö hyväksyttiin vuoden 2024 lopussa. VSME -standardi on laadittu sitä varten, että myös pienemmillä, CSRD -direktiivin ulkopuolelle jäävillä yrityksillä on mahdollisuus vastata kestävyystietojen kasvavaan kyselyyn. VSME -standardi koostuu kahdesta kokonaisuudesta, joista yritysten tulisi raportoida ainakin Basic module -kokonaisuuden mukaisesti. Lisäksi raportointiin voi lisätä Comprehensive module -osuuden, joka sisältää datapisteitä, joita pankit, luottolaitokset ja yritysasiakkaat saattavat vaatia.

Päästölaskennan osalta VSME -standardi velvoittaa sen mukaan raportoivia yrityksiä laskemaan oman toiminnan scope 1 ja scope 2 -sijaintiperusteiset (location-based) kasvihuonekaasupäästöt. Lisäksi standardi suosittelee yrityksiä myös kartoittamaan oman scope 3 -arvoketjun ja laskemaan nämä päästöt mahdollisuuksien mukaan.

EPD (Environmental Product Declaration) eli ympäristöseloste tehdään elinkaarianalyysina (LCA) tuotteen koko elinkaaren ajalta. Se kuvaa tuotteen ympäristövaikutuksia ja sisältää myös muita ympäristövaikutuksia kuin kasvihuonekaasupäästöt, kuten maaperään ja vesistöihin kohdistuvia vaikutuksia. Rakennustuotteiden EPD-dokumentti laaditaan yleensä SFS-EN 15804-standardin mukaisesti ja sille on toteutettava kolmannen osapuolen varmennus. Varmennuksen jälkeen EPD on voimassa viisi vuotta.