Sähkön päästöjen laskenta riippuu yrityksen roolista sähkön arvoketjussa sekä siitä, kuuluvatko päästöt Scope 1-, 2- vai 3 -laskentaan. Tässä artikkelissa kerromme, miten sähköntuottajat, sähkönmyyjät, siirtoyhtiöt, sähkön loppukäyttäjät ja energiayhtiöiden omistajat huomioivat sähköntuotannon, ostosähkön, jälleenmyynnin, siirtohäviöt ja omistukset GHG Protocol -standardien mukaisessa päästölaskennassa. Lisäksi selvennämme markkina- ja sijaintiperusteisen Scope 2 -laskennan sekä primääritietojen, jäännösjakauman ja päästökertoimien käyttöä.
Sähköntuotanto on IEA:n mukaan maailman suurin yksittäinen CO2-päästöjen lähde. Päästöt syntyvät pääosin fossiilisten polttoaineiden eli kivihiilen, maakaasun ja öljyn poltosta. Suomessa tilanne on toinen, sillä Energiateollisuus ry:n mukaan jo 96 % sähköstä tuotettiin uusiutuvilla ja päästöttömillä energialähteillä vuonna 2025.
Sähkön kysyntä on voimakkaassa kasvussa, kun päästöjä pyritään vähentämään muun muassa lämmitystä ja liikennettä sähköistämällä. Myös datakeskusbuumi lisää sähköntarvetta. Käytännössä jokainen yritys tarvitsee sähköä omien tuotteidensa ja palvelujensa tuottamiseen, ja yksi keskeinen päästövähennyskeino on hankkia päästötöntä sähköä.
Sähkö pyörittää maailmaa, ja sillä voi olla merkittävä rooli myös ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Mutta miten sähkön päästöt lasketaan erilaisten arvoketjun toimijoiden näkökulmasta?
Mihin sähkön päästöt kuuluvat Scope 1-, 2- ja 3 -laskennassa?
GHG Protocol -standardeissa sähkön päästöjä lasketaan kaikissa kolmessa scopessa. Oman toiminnan suoriin Scope 1 -päästöihin lasketaan polttoaineiden käytön päästöt. Käytännössä tämä tarkoittaa energiayhtiön omistamista tai kontrolloimista energiantuotantolaitoksista syntyviä päästöjä.
Ostoenergian päästöt lasketaan Scope 2:ssa. Sähkön päästöjen ohella huomioon otetaan myös ostetun kaukolämmön, kaukojäähdytyksen ja höyryn päästöt. Scope 2 sisältää markkinaperusteisten ja sijaintiperusteisten päästöjen laskennan.
Scope 3 kattaa arvoketjun päästöt, ja sähkön päästöt liittyvät useisiin kategorioihin. Kategoriassa 3 lasketaan muun muassa sähkön upstream-päästöt sekä siirto- ja jakeluhäviöiden aiheuttamat päästöt. Myytyjen tuotteiden käytönaikainen sähkönkulutus lasketaan kategoriassa 11 ja energiayhtiöiden omistuksiin liittyviä päästöjä voidaan laskentarajauksesta riippuen huomioida kategoriassa 3 tai 15. Sähkönkulutuksesta aiheutuvia päästöjä voi sisältyä myös muihin kategorioihin, esimerkiksi sähkökäyttöisten ajoneuvojen sähkönkulutukseen liittyen.
Sähkön päästöjen laskenta ei siis ole aivan suoraviivaista vaan saman sähkön päästöt näyttäytyvät eri tavalla sen mukaan, missä kohdassa arvoketjua yritys toimii. Kun yrityksen rooli arvoketjussa tunnistetaan, päästölaskennan rajaus voidaan tehdä oikein ja välttää näin päästöjen tuplalaskentaa.
Miten energiayhtiö laskee sähköntuotannon päästöt?
Energiayhtiö laskee omassa tuotannossa käyttämiensä polttoaineiden suorat päästöt Scope 1:ssä ja epäsuorat upstream-päästöt Scope 3:n kategoriassa 3.
EU:n päästökauppaan kuuluvissa energiantuotantolaitoksissa energiantuotannon suorat CO2-päästöt määritetään päästökaupan tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Fossiilisille polttoaineille käytetään niille parhaiten soveltuvia päästökertoimia ja hapettumiskertoimia. Uusiutuvan energian, kuten vesi-, tuuli- ja aurinkovoiman sekä biomassan, ja ydinvoiman tuotannonaikaiset fossiiliset CO2-päästöt ovat 0.
Polttoaineilla voi olla myös muista kasvihuonekaasuista, kuten metaanista (CH4) ja dityppioksidista (N2O) aiheutuvia päästöjä ja biogeenisiä päästöjä.
Jos energiayhtiö käyttää omakäyttösähkön lisäksi ostosähköä, sen päästöt lasketaan Scope 2:ssa samalla tavalla kuin muillakin yrityksillä.
Sellaiset polttoaineiden ja energian elinkaarenaikaiset päästöt, joita ei käsitellä Scope 1 & 2 -laskennassa, lasketaan Scope 3:n kategoriassa 3. Tähän kuuluvat esimerkiksi puun korjuun, öljynjalostuksen ja polttoaineiden kuljetusten päästöt.
Miten sähkön myynti huomioidaan päästölaskennassa?
Energiayhtiö voi myydä joko itse tuottamaansa tai markkinoilta ostamaansa sähköä. Itse tuotetun ja myydyn sähkön päästöt lasketaan edellisen kohdan mukaisesti Scope 1:ssä eikä myyntiä tarvitse ottaa huomioon enää Scope 3:n kategoriassa 3, ettei samoja päästöjä lasketa kahteen kertaan.
Sen sijaan, jos sähkö ostetaan toiselta energiayhtiöltä tai pörssistä, myytävän sähkön päästöt lasketaan Scope 3:n kategoriassa 3, jossa on tätä varten sähkön jälleenmyyntiin sovellettava kohta ”loppukäyttäjille myydyn ja hankitun sähkön tuotanto (generation of purchased electricity that is sold to end users).
Jos sähkö ostetaan toiselta energiayhtiöltä, päästölaskennassa kannattaa ensisijaisesti käyttää kyseisen energiayhtiön määrittelemää oman sähköntuotantonsa päästökerrointa (ns. primääritieto). Sen sijaan, jos sähkö hankitaan pörssistä, päästölaskennassa käytetään myydylle sähkölle kansallista sähkön jäännösjakaumakerrointa. Jäännösjakaumakerroin on korkea verrattuna useiden energiayhtiöiden myymän sähkön päästökertoimiin, ja siksi laskennassa kannattaa tukeutua primääritietoihin aina kuin mahdollista.
Miten sähkön siirto ja siirtohäviöt näkyvät päästölaskennassa?
Sähkön siirrosta aiheutuvien häviöiden käsittely päästölaskennassa riippuu yrityksen roolista sähkön arvoketjussa.
Energiantuottaja ei laske sähkön siirtohäviöistä aiheutuvia päästöjä erikseen, sillä siirtohäviöiden kattamiseksi tuotetun sähkön päästöt sisältyvät jo energiantuottajan Scope 1-laskentaan.
Sähkön siirtoyhtiö laskee siirtoverkon häviöiden kattamiseksi hankkimansa sähkön päästöt Scope 2:ssa.
Muut sähköä omaan käyttöönsä hankkivat yritykset laskevat sähkön siirtohäviöt Scope 3:n kategoriassa 3.
Miten yrityksen ostaman sähkön päästöt lasketaan?
Jos yritys ostaa sähköä omaan käyttöönsä eli on sähkön loppukäyttäjä, ostosähkön tuotannon päästöt lasketaan Scope 2:ssa, ja muut Scope 2:een kuulumattomat sähkön päästöt Scope 3:n kategoriassa 3.
Scope 2:ssa ostosähkön päästöt lasketaan sekä markkinaperusteisesti että sijaintiperusteisesti.
Markkinaperusteisessa laskennassa otetaan huomioon ostetun sähkön alkuperä ja sen mukaiset päästöt. Jos esimerkiksi yritys ostaa alkuperävarmennettua uusiutuvaa tai päästötöntä sähköä, se voi laskea vastaavan määrän sähköä nollapäästöiseksi. Jos yritys ei tiedä hankkimansa sähkön alkuperää, esimerkiksi vuokrakiinteistöstä, lasketaan ostosähkön päästöt jäännösjakaumakertoimen avulla.
Mikä on jäännösjakauma?
Jäännösjakauma kuvaa energiayhtiön energianhankinnan jakaumaa, josta on poistettu alkuperätakuilla myyty uusiutuva ja päästötön energia.
Sijaintiperusteisessa laskennassa päästöt lasketaan verkkokohtaisen keskimääräisen päästökertoimen avulla. Sähkön tapauksessa siis maakohtaisella sähkön tuotantojakaumakertoimella ja kaukolämmön tapauksessa kaukolämpöverkon keskimääräisellä kertoimella.
Energiankulutuksen päästöjä ei voida laskea kustannusperusteisesti, vaan laskenta edellyttää kulutustietoja. Energia-alan päästökertoimet päivittyvät säännöllisesti, joten laskennassa on tärkeää käyttää laskentavuotta vastaavia ajantasaisia päästökertoimia.
Scope 3:n kategoriassa 3 lasketaan ostoenergian siirtohäviöt ja arvoketjun aikaiset ns. upstream-päästöt, joita ei ole huomioitu Scope 1- tai Scope 2 -laskennassa.
Miten energiayhtiön omistus vaikuttaa yrityksen päästölaskentaan?
Jos yritys omistaa energiayhtiön osakkeita, päästölaskentatapa riippuu laskentarajauksesta. Jos päästölaskenta on tehty omistukseen perustuen (equity share), sisällytetään omistusosuutta vastaavat päästöt yrityksen Scope 1 ja Scope 2 -laskentaan. Jos puolestaan käytetään operatiiviseen kontrolliin (operational control) perustuvaa laskentatapaa, sellaisten omistettujen yritysten päästöt, joihin yrityksellä ei ole operatiivista kontrollia, lasketaan omistusosuuden suhteessa Scope 3:n kategoriassa 15 (Sijoitukset).
Suomessa on käytössä niin sanottu Mankala-malli, jossa yritys saa käyttöönsä omistusosuuttaan vastaavan osan energiantuotantolaitosten sähköstä. Tällaisessa tapauksessa laskennassa ja laskentarajauksen valinnassa on oltava erityisen tarkkana, ettei samoja päästöjä lasketa kahteen kertaan esimerkiksi kategorioissa 3 ja 15.
Kategoriassa 15 kannattaa käyttää mahdollisuuksien mukaan omistetun energiayhtiön todellisia päästötietoja yleisen, euromääräiseen laskentaan perustuvan toimialakertoimen sijaan. Näin laskenta kuvaa paremmin juuri kyseiseen omistukseen liittyviä päästöjä, ja johtaa Suomessa ja muissakin pohjoismaissa pienempiin päästöihin kuin europohjaista toimialakerrointa käytettäessä.
Kaiken kaikkiaan sähkön päästöjen laskenta kannattaa aloittaa tunnistamalla yrityksen rooli sähkön arvoketjussa, valitsemalla käytettävä laskentarajaus ja soveltamalla sitä johdonmukaisesti Scope 1-, Scope 2- ja Scope 3 -päästöjen laskennassa.
Tarvitsetko ajankohtaisia energian päästökertoimia tai apua yrityksesi päästölaskentaan? OpenCO2net tarjoaa GHG Protocol -standardien mukaiset laskentatyökalut ja asiantuntijapalvelut. Asiantuntijamme ovat tukeneet useita energia-alan yrityksiä päästölaskennassa ja päästökerrointen määrittämisessä sekä SBTi-tavoitteiden ja ilmastosiirtymäsuunnitelmien laatimisessa.
