Alihankkijat ja toimittajat kohtaavat entistä enemmän erilaisia vaatimuksia päästötiedoista. Tietoja voidaan pyytää esimerkiksi asiakkaan kestävyysraportointia, päästövähennystavoitteita, EcoVadis- tai CDP-arviointeja sekä tuotteiden hiilijalanjälkilaskelmien ja ympäristöselosteiden laatimista varten. Alihankkijoiden on hyvä ymmärtää, mitä erilaiset tietopyynnöt käytännössä tarkoittavat ja miten niihin kannattaa vastata.
Tietopyynnöissä voi tulla vastaan termejä ja lyhenteitä, jotka eivät välttämättä heti avaudu. Käymme tässä artikkelissa läpi, mitä Scope 1 ja 2, Scope 3, EPD, DPP, SBTi, EcoVadis ja CDP tarkoittavat.
Mitä tietoja asiakkaat kysyvät alihankkijoiltaan?
Asiakkaiden kasvihuonekaasupäästöihin liittyvät tietopyynnöt vaihtelevat paljon. Esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä voi tulla vastaan:
- Onko yritys laskenut Scope 1, 2 ja 3 päästöt?
- Onko laskenta tehty GHG Protocol -standardien mukaisesti?
- Mikä on tuotteen hiilijalanjälki?
- Onko tuotteelle saatavilla EPD?
- Onko tuotteella DPP?
- Onko yritys sitoutunut SBTi:hin?
- Onko yrityksellä EcoVadis arviointi?
- Onko kasvihuonekaasupäästöt raportoitu CDP:lle?
- Onko päästötiedot varmennettu?
Tietopyynnöt voivat liittyä esimerkiksi kilpailutuksiin, asiakkaan omiin vastuullisuustavoitteisiin tai raportointivaatimuksiin.
Lukuisat kysymykset herättävät huolta siitä, että jos kiireellä hypätään johonkin kelkkaan, vaatiiko seuraava asiakas raportointia jonkin toisen järjestelmän kautta. Miten kaikkiin näihin vaatimuksiin osataan ja ehditään reagoida? Kuinka paljon osaamista ja resursseja vaaditaan, ja mitä tämä kaikki tulee maksamaan?
Mitä Scope 1, 2 ja 3 -päästöt tarkoittavat?
Yritys pääsee kaikkein helpoimmalla, jos siltä kysytään oman toiminnan kasvihuonekaasupäästöjä eli Scope 1 ja 2 -päästöjä. Tällöin yritys selviää raportoimalla omaan energiankulutukseensa ja suoriin kasvihuonekaasupäästöihinsä liittyvät tiedot. Laskennassa tarvittavat polttoaineiden, sähkön ja muun energian kulutustiedot löytyvät yleensä ostolaskuilta tai energianhallintajärjestelmästä, jos yrityksellä on sellainen käytössään.
Scope 3 -laskenta on jo vaativampaa, sillä erityisesti ostettujen materiaalien, tuotteiden ja palvelujen määristä ei ole aina tietoja helposti saatavilla. Vaikka laskennan tulisi perustua ensisijaisesti tuotteiden massoihin tai kappalemääriin, joudutaan käytännössä usein turvautumaan kustannustietoihin perustuvaan spend-based-laskentaan.
Scope 1 ja 2 -laskennan tekeminen onnistuu usein muutamassa päivässä, jos lähtötiedot löytyvät helposti. Sen sijaan Scope 3 -laskenta on useiden viikkojen tai jopa kuukausien työ. Siksi toimeen kannattaa tarttua jo ennen kuin joku sitä vaatii. Laskennassa kannattaa noudattaa GHG Protocol -standardien ohjeistusta, jolloin laskentatuloksia voidaan hyödyntää myös päästöraportoinnissa ja päästövähennystavoitteiden asettamisessa.
Mitä tuotteen hiilijalanjälki, LCA, EPD ja DPP tarkoittavat?
Tarjouskilpailut kohdistuvat usein tuotteisiin ja siksi tuotteiden hiilijalanjälkitiedot kiinnostavat.
Tuotteen hiilijalanjälki tarkoittaa tuotteen elinkaaren aikaisia kasvihuonekaasupäästöjä, ja se voidaan määrittää ISO 14067 -standardin ja soveltuvan tuoteryhmäsäännön mukaisesti. Jos tuotteelle on tehty elinkaariarviointi (Life Cycle Assessment, LCA) ja/tai ympäristöseloste eli EPD (Environmental Product Declaration), on niiden yhteydessä selvitetty myös tuotteiden ilmastovaikutukset. Jatkossa nämä tiedot voivat löytyä myös digitaalisesta tuotepassista (Digital Product Passport, DPP).
Olemme olleet useamman kerran tilanteessa, jossa yritysten tarjoamille tuotteille on täytynyt tehdä päästölaskenta nopealla aikataululla. Tuotteen hiilijalanjälkilaskenta voi onnistua jopa kahdessa viikossa, jos tuotteet eivät ole kovin monimutkaisia ja jos yrityksellä on käytettävissään kattavat tiedot käyttämistään raaka-aineista, kuljetusreiteistä ja tuotannon aikaisesta energiankulutuksesta.
Myös yritystason päästölaskennassa ostettuihin tuotteisiin ja palveluihin liittyvät päästöt tulisi ensisijaisesti määrittää primääritietoihin perustuen, mikä käytännössä edellyttää toimittajalta tuotekohtaisten hiilijalanjälkitietojen toimittamista asiakkaalleen. Yritysten välisessä B2B-kaupassa pyydetään usein kehdosta portille (cradle-to-gate) -rajauksen mukaisia tietoja, kun taas kuluttajamarkkinoilla kiinnostuksen kohteena ovat useammin koko elinkaaren aikaiset päästöt (cradle-to-grave).
Mikä on LCA?
LCA (life cycle assessment) eli elinkaariarviointi tarkoittaa esimerkiksi tuotteen tai palvelun ympäristövaikutusten arviointia. LCA-arviointi huomioi tuotteen koko elinkaaren aina raaka-aineiden hankinnasta lopputuotteen hävitykseen ja jätehuoltoon.
LCA-analyysi tehdään elinkaariarviointiin tarkoitettujen ISO 14040 ja ISO 14044 -standardien mukaisesti. Elinkaariarviointiin sisältyy seuraavat vaiheet:
- tavoitteiden ja soveltamisen määrittely
- inventaarioanalyysi (LCI)
- vaikutusarviointi (LCIA)
- tulosten tulkinta
LCA mukailee samoja rajauksia kuin hiilijalanjälkilaskenta, mutta huomioi kasvihuonekaasupäästöjen lisäksi myös muita ympäristövaikutuksia, kuten vaikutuksia luonnonvaroihin, vesistöön, ja ihmisten terveyteen.
Mikä on EPD?
EPD (Environmental Product Declaration) eli ympäristöseloste tehdään elinkaarianalyysina (LCA) tuotteen koko elinkaaren ajalta. Se kuvaa tuotteen ympäristövaikutuksia ja sisältää myös muita ympäristövaikutuksia kuin kasvihuonekaasupäästöt, kuten maaperään ja vesistöihin kohdistuvia vaikutuksia. Rakennustuotteiden EPD-dokumentti laaditaan yleensä SFS-EN 15804-standardin mukaisesti ja sille on toteutettava kolmannen osapuolen varmennus. Varmennuksen jälkeen EPD on voimassa viisi vuotta.
Mikä on digitaalinen tuotepassi (DPP)?
Digitaalinen tuotepassi (Digital Product Passport, DPP) liittyy EU:n ekosuunnitteluasetukseen (Ecodesign for Sustainable Products Regulation (ESPR), EU 2024/1781), jonka tavoitteena on tehdä EU:n markkinoilla liikkuvista tuotteista ympäristön kannalta kestävämpiä.
Digitaalinen tuotepassi on sähköisessä muodossa saatavilla oleva tietopaketti tuotteesta, minkä tarkoituksena on parantaa tuotteen koko elinkaaren jäljitettävyyttä ja läpinäkyvyyttä. Se kokoaa yhteen tuotteen elinkaaritiedot ja toimii tärkeänä työkaluna tietojen välittämisessä niin kuluttajille kuin muille tuotteen arvoketjun toimijoille. Ekosuunnitteluasetus pyrkii vähentämään tuotteiden kasvihuonekaasupäästöjä ja muita ympäristövaikutuksia, ja muun muassa nämä tiedot digitaalinen tuotepassi toisi eri sidosryhmien saataville. Käytännössä digitaalisen tuotepassin sisältämät tiedot voitaisiin tulevaisuudessa avata esimerkiksi tuotteeseen liitetyllä QR-koodilla tai muulla luettavalla tunnisteella.
Ekosuunnitteluasetuksessa on määritelty tuoteryhmiä, joiden osalta toimenpiteitä ja vaatimuksia tulee valmistella ensimmäisten joukossa. Näihin tuoteryhmiin kuuluvat muun muassa teräs- ja alumiinituotteet, tekstiilit, huonekalut, renkaat, puhdistusaineet, maalit ja kemikaalit. Tuoteryhmästä riippuen digitaalinen tuotepassi voisi sisältää erilaisia tietovaatimuksia liittyen esimerkiksi tuotteen materiaaleihin, kestävyyteen, hiilijalanjälkeen, kierrätettävyyteen, huoltamiseen ja korjattavuuteen.
Miten alihankkijat voivat kohdata SBTi-vaatimuksia?
Science Based Targets initiative (SBTi) on vakiinnuttanut asemansa yleisesti hyväksyttynä tapana asettaa Pariisin ilmastosopimuksen mukainen ilmastotavoite, ja jo yli 10 000 yritystä on asettanut SBTi:n validoiman ilmastotavoitteen. Erityisesti monet suuret yritykset ovat asettaneet itselleen tieteeseen perustuvan ilmastotavoitteen, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että yritys vähentää päästöjään niin, että se on linjassa Pariisin sopimuksen mukaisen 1,5 asteen tavoitteen kanssa. Lyhyen aikavälin tavoitteen lisäksi yritykset asettavat entistä useammin myös ns. nettonollatavoitteen (net-zero target) pidemmällä aikavälillä.
Esimerkiksi suuret kauppaketjut ovat asettaneet päästövähennystavoitteet omien päästöjensä pienentämiseksi, ja ne voivat edellyttää myös alihankintaketjuihinsa kuuluvilta yrityksiltä vastaavan tavoitteen asettamista. Kun yritys asettaa tieteeseen perustuvan tavoitteen vaatimusten mukaisesti, on sen sitouduttava laskemaan ja julkaisemaan Scope 1-3 -päästötiedot vuosittain.
Mitä tietoja alihankkijat raportoivat CDP:lle ja EcoVadikselle?
CDP on kansainvälinen järjestö, joka ylläpitää maailmanlaajuista ympäristötietojen raportointijärjestelmää. Tarkoituksena on jakaa tietoa organisaatioiden ympäristövaikutuksista läpinäkyvästi. CDP:llä on kattava lomake, johon organisaatiot täydentävät tiedot muun muassa Scope 1-3 -päästöistään. CDP pisteyttää mukana olevat yritykset skaalalla A – D- ja sellaisille yrityksille, jotka eivät täyttä CDP-vaatimuksia, annetaan F-taso (failure eli epäonnistuminen). Parhaat pisteet (A ja A-) annetaan yrityksille, jotka osoittavat vahvaa ilmastojohtajuutta ja raportoivat kattavasti kasvihuonekaasupäästönsä.
Ecovadis puolestaan on vastuullisuuden arviointijärjestelmä, jossa ympäristökysymysten lisäksi otetaan huomioon työ- ja ihmisoikeudet, eettiset toimintaperiaatteet ja vastuullinen hankinta. Mukana olevat yritykset pisteytetään asteikolla 0-100. Parhaat pisteet saanut 1 prosentti yrityksistä saavuttaa platinatason ja seuraavat yritykset kulta-, hopea- tai pronssitason.
Toimittaja-arvioinneissa mukana olo CDP:ssä ja EcoVadisissa voi tuoda kilpailuetua sekä helpottaa asiakkaiden tietopyyntöihin vastaamista.
Mistä kannattaa lähteä liikkeelle?
Olipa alihankkijoille asetetut vaatimukset mitä tahansa, standardipohjainen päästölaskenta on askel oikeaan suuntaan. Scope 1-3 -päästöjen laskenta luo perustan monille tässä artikkelissa esitetyille toimittajavaatimuksille ja helpottaa vastaamista asiakkaiden erilaisiin tietopyyntöihin.
Me voimme auttaa sekä yritystason Scope 1-3 -laskennoissa, tuotteen hiilijalanjäljen määrittämisessä, merkittävimpien päästölähteiden tunnistamisessa, SBTi-tavoitteen asettamisessa ja päästövähennystoimenpiteiden suunnittelussa.
Osa yrityksistä on omassa ilmastotyössään jo pitkällä, mutta osa ei ole vielä edes aloittanut. Joskus herätys tulee shokkireaktiona, kun tärkeässä kilpailutuksessa vastaan tulee kysymys kasvihuonekaasupäästöistä. Jos laskentaa ei ole aiemmin tehty, silloin tulee useimmiten kiire. Siksi liikkeelle kannattaa lähteä mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.
OpenCO2net-alustalta löydät työkalut standardien mukaiseen päästölaskentaan. Asiantuntijamme auttavat standardien tulkinnassa, rajauksen tekemisessä ja oikeiden päästökertoimien valinnassa. Kätevä tapa päästä päästölaskennassa liikkeelle on Laske itse ja opi -palvelu, joka sisältää OpenCO2net käyttöoikeuden lisäksi käytännön apua ja sparrausta laskennan toteuttamiseen.
