Kulunut vuosi on ollut melkoista vuoristorataa vastuullisuustyön parissa. Vielä vuoden alussa yritykset palkkasivat vastuullisuusosaajia ja paiskivat töitä kaksoisolennaisuusanalyysin ja päästölaskennan parissa. Sitten tuli OMNIBUS I ja se sekoitti pelin.
Aluksi kaikki olivat hämmentyneitä ja kun tilannekuva alkoi selkiytyä, että EU tulee peruuttamaan kestävyysraportointiin liittyvissä vaatimuksissaan, yrityksissä alettiin tehdä päätöksiä. Karkeasti ottaen yritysten tekemät päätökset voidaan jakaa kolmeen luokkaan:
- Edelläkävijät ja suunnannäyttäjät keskittyvät vihreän siirtymän mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin, kun pakollinen raportointi ei vie enää kaikkia resursseja
- Sitkeät puurtajat jatkavat vastuullisuustyötään samaan malliin kuin ennenkin
- Paikallaan polkijat tiputtavat hanskansa ja riemuitsevat siitä, ettei nyt tarvitsekaan tehdä mitään
Näyttää siltä, että vastuullisuus- ja ilmastotyössä ollaan palaamassa regulaatiovetoisesta mallista strategiavetoiseen malliin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ne yritykset, joille vastuullisuus on strategisesti tärkeää, tekevät enemmän kuin regulaatio vaatii. Ne yritykset, joiden strategiassa vastuullisuus ei näy, jäävät odottamaan.
Vastuullisuus ei ole pelkkää lakien noudattamista
Usein yritysten nettisivuilla ja vastuullisuusohjelmissa on maininta siitä, että yritys noudattaa lainsäädäntöä. Tämän pitäisi olla kaiken yritystoiminnan peruslähtökohta eikä tässä ole vielä kyse vastuullisuudesta. Vastuullisuus alkaa vasta siitä, kun tehdään enemmän kuin lait ja asetukset edellyttävät.
Kasvihuonekaasupäästöjä rajoitetaan esimerkiksi ilmastolailla 424/2022, päästökauppalailla 1270/2023 ja EU-asetuksilla ajoneuvojen hiilidioksidinormeista. Kaikesta lainsäädännöstä huolimatta, yritykset voivat edelleen päästää kasvihuonekaasuja ilmakehään, ja niin kauan kuin päästöjä syntyy, ilmaston lämpeneminen jatkuu. Siksi meidän on tehtävä enemmän kuin laki vaatii.
Vastuullisuus perustuu strategiaan ei viestintään
Myöskään se, että yrityksen nettisivujen ylävalikosta löytyy sana ”Vastuullisuus” ei todista vielä mitään. On helppoa mainostaa tuotteen tai palvelun pientä hiilijalanjälkeä. Valitettavan usein tällaisten väittämien tueksi ei kuitenkaan löydy konkreettisia laskelmia tai todennettua dataa vaan väittämät perustuvat olettamuksiin.
Ensi vuonna voimaan tuleva EU:n kuluttajansuojaa koskeva lainsäädäntö kieltää jo perusteettomat ympäristöväittämät, mutta viestinnän sääntöihin tarkemmin pureutuva Green Claims -direktiivi antaa vielä odottaa hyväksyntää. Jo nyt vastuullisuusviestintä ilman tekoja on viherpesua.
Jos ilmastovastuullisuus on yritykselle aidosti tärkeää, se on osa strategiaa ja näkyy johdon agendalla, liiketoiminnan suunnittelussa, toteutettavissa investoinneissa ja henkilöstön palkitsemisessa.
Vaikka lainsäädäntö ei vaatisikaan vastuullisuutta, asiakkaat voivat vaatia
Kestävyysraportointidirektiivi CSRD koskenee tulevaisuudessa suoraan aiempaa pienempää joukkoa yrityksiä, mutta epäsuorasti sen vaikutukset ulottuvat laajalle. Suuret yritykset joutuvat raportoimaan toimitusketjunsa vastuullisuudesta ja scope 3 -päästöistä, ja kaikkein luotettavinta dataa on yrityksen toimitusketjusta saatava primääridata. Siksi yritykset kysyvät päästöraportteja sekä tuotteiden ja palvelujen hiilijalanjälkilaskelmia toimitusketjuunsa kuuluvilta yrityksiltä.
Vastuullisuus ja ilmastonäkökulma korostuu edelläkävijäyritysten sekä julkisen sektorin toimijoiden hankintapäätöksissä, ja hiilijalanjälkitieto voi olla yksi kriteeri kilpailutuksissa. Jos kilpailutuksessa edellytetään hiilijalanjäljen laskentaa, on tarjousvaiheessa aikaa laskennan tekemiseen todella vähän.
Vaikka regulaatio ei vielä päästölaskentaa vaatisikaan, on viisautta varautua asiakkaiden vaatimuksiin etukäteen.
Oletko vastuullisempi kuin kilpailijasi?
Kokemuksemme mukaan suuri osa yrityksistä kokee olevansa vastuullisempia kuin muut yritykset – aivan samalla tavalla kuin koemme olevamme keskimääräistä parempia autoilijoita.
Tämä ajatus voi perustua itselle suotuisan vertailukohdan valitsemiseen. Vielä muutama vuosi sitten Suomessa vedottiin siihen, ettei meidän kannata panostaa liikaa ilmastotoimiin, koska Kiina jatkaa saastuttamista. Nyt Kiina on muuttamassa suuntaa, ja saavuttamassa asettamansa päästövähennystavoitteet etuajassa. Samalla Kiinan kasvavat investoinnit puhtaaseen energiaan ruokkivat maan talouskasvua.
Vapaaehtoiset aloitteet, kuten CDP ja Science Based Target initiative (SBTi) tarjoavat yrityksille loistavan mahdollisuuden benchmarkata omaa toimintaa muihin oman toimialan yrityksiin Suomessa ja kansainvälisesti. Esimerkiksi jos muut alan yritykset ovat jo asettaneet nettonollatavoitteen (net zero target) ja yritys vastaa pohtii, pitäisikö scope 3 -päästöt laskea vai ei, ollaan auttamattomasti jämähtämässä paikalleen ja jäämässä jälkeen muista.
Inspiraatiota omaan vastuullisuustyöhön voi hakea myös Corporate Knights vuosittain julkaisemalta maailman vastuullisimmat yritykset kokoavalta Global 100 -listalta. Vuonna 2025 kolmen kärjestä löytyivät ranskalainen Schneider Electric, australialainen Sims Ltd ja tanskalainen Vestas. Suomalaisyrityksistä Kesko Oyj löytyy sijalta 36 ja Neste Oyj sijalta 40.
Vastuullisuus ruokkii kasvua
Aika harvoin päästöjen vähentäminen ja talouskasvu mahtuu samaan lauseen. Kuitenkin vastuullisuuden ja kasvun välisestä kytkennästä on julkaistu useita artikkeleja. Vuonna 2023 McKinsey analysoi yli 2000 yritystä ja tuli johtopäätökseen, että vastuullisuuteen panostavat yritykset tuottavat osakkeenomistajille 2-7 prosenttiyksikköä parempia kokonaistuottoja muihin yrityksiin verrattuna. Myös niiden arvostukset ovat huomattavasti verrokkiyrityksiä korkeampia.
Yritysten vastuullisuutta ilmastovastuun näkökulmasta voisi arvioida sen perusteella, onko yritys asettanut ilmastotavoitteita, ja millaisia päästövähennystoimia se toteuttaa. Jos nyt unohdetaan yritykset, jotka ovat täysin välinpitämättömiä ilmastoasioiden suhteen, voisi yritysten ilmastovastuullisuutta arvioida seuraavalla asteikolla:
- Suuri negatiivinen vaikutus: Yritykset, joiden päästöt kasvavat ja jotka perustelavat päästöjen kasvua yrityksen kasvulla
- Negatiivinen vaikutus: Yritykset, jotka vähentävät oman toimintansa päästöjä alle 100 % (scope 1-2 päästöt)
- Neutraali: Yritys, jonka tavoitteena on saavuttaa nettonollatavoite (scope 1-3 -päästöjen osalta nopealla aikataululla)
- Positiivinen vaikutus: Yritys, jolla on positiivinen hiilikädenjälki eli joka auttaa omilla ratkaisuillaan muita yrityksiä vähentämään päästöjään (enemmän kuin sen oma toiminta synnyttää)
- Suuri positiivinen vaikutus: Yritys, jonka ratkaisuilla voidaan vähentää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta (poistamalla ilmakehästä sinne aiemmin päästettyä hiilidioksidia)
Luultavasti tämä asteikko herättää vastalauseita, koska olemme tottuneet viestinnässä korostamaan positiivisena asiana sitä, että yrityksen päästöt pienenevät. Nyt kun 1,5 asteen rajapyykin ylittäminen alkaa näyttää todennäköiseltä, on aika asettaa 0-piste siihen, että päästöjen lisääntyminen ilmakehässä saadaan loppumaan.
Vastuullisuustyössä on aika keskittyä nettonollatavoitteen saavuttamiseen omassa toiminnassa ja ilmastotyön vaikuttavuuden lisäämiseen mahdollistamalla myös muiden toimijoiden päästövähennykset ja hiilidioksidipäästöjen poisto ilmakehästä.
Kun keskitytään positiivisiin ilmastovaikutuksiin, voidaan samalla kääntää katse talouskasvuun ja kilpailukyvyn vahvistamiseen.
OpenCO2net on jo yhdeksän vuoden ajan auttanut yrityksiä määrittämään hiilijalanjälkiä ja positiivisia hiilikädenjälkiä. Autamme asiakkaitamme myös toteuttamaan ilmastosiirtymäsuunnitelmia ja -tiekarttoja sekä asettamaan tieteeseen perustuvia ilmastotavoitteita (SBT). OpenCO2net-alustalta löytyy työkalut ja ajantasaiset päästökertoimet yritysten ilmastotyön tueksi. Yrityksemme perustamisesta alkaen olemme halunneet yhdistää päästöjen vähentämisen ja talouskasvun samaan pakettiin.